Se on ohi, tuo kuuluisuuteni. Minua tunnetaan enää pienessä piirissä, eikä kukaan huutele perääni kohteliaisuuksia ansioistani. Nimikirjoitukset on jaettu eikä niiden arvo tästä nouse. Ilmaisella mainoskynällä kirjoitettuna ei musteelle juurikaan jää hintaa. Loputtomasti kahvipöytäkeskusteluissani tulen kertomaan tekemisistäni aina tilaisuuden tullen. Minua ette unohda, en suostu siihen. Minulle taputettiin ja minä kumarsin. Usein tulin uudestaan kumartamaan. Minusta sai olla ylpeä ja iloinen mutta enhän minä sitä loputtomiin halunnut. Miksi olisinkaan? Millaisena voisin haluta joutua murehtimaan pandasilmistäni olohuosuissa. Huomasin seisovani ruokakaupassa uimasortseissa ja teepaidassa, jaloissa liian pitkät sukat ja kirpputorisivustolta halvalla saadut paljasjalkakengät. Ei miehekseen minua tunnusta. 

En halua olla tavallinen. Minä haluan löytää rohkeuden elää aivan mitättömän keskiarvoreiskan elämän. Kunhan sen yhden pikkupikkukuuluisuusunelmani toteutan, lupaan pysyä taustalla mutta jos joku minut välttämättä haluaa julkisuuteen niin sillä hinnalla jonka siitä maksatan pystyn kyllä olemaan lopun ikääni lowprofile.

Pelottavalta se vaikuttaa se sokeus. Se voi tietenkin olla jokin kasvamattomuuden jakso elon tiellä jolla teette turhuuksien markkinoista stadionkeikan. Katsokaas, pinnalle pystymme liimaamaan monenlaisen kulissiksi kelpaavan fasadin. Jokaisella julkisuudessa ja työpaikan kahvihuoneessa on fasadi, mutta julkinen fasadi lienee pientä piiriä kovempaa. Toki on hyväksyttävää, että popin kuningatar pitää julkiskuvansa täydellisen suunniteltuna kansikuvia myöten, suojellakseen omaa minäänsä. Se ei pelota, eikä varmaankaan moni ajattele Lady Gagan pukeutuvan saunan jälkeen lihaan katsoessaan lasten kanssa Putousta. Mutta entä se jonka fasadi onkin valeminä. Omana itsenä julkisuuden turhuuksissa, mitä rajaa siinä voi olla. Mitä rajaa pitää? Hieman yksinkertainen huippu-urheilija voisi hyvinkin kadottaa itsensä julkiskuvastintaan katsoessaan, siinä missä pop-diiva käsittää lavaprostituoidun olevan vain edustukseen suunniteltu lavaminä. Tietenkin aina löytyy ihminen täyttämään unohtuvan paikan kameran edessä, päällä tai alla. Tavallisellakin on mahdollisuutensa. Mennä naimisiin kodinkunnostusohjelmassa laihtuvan isoveljen kanssa kunnes joku äänestää sinut avioliitosta ulos. Minä nautin nykyisestä tuntemattomuudesta. Paitsi lähikaupan myyjättäret minut tuntee. Surullista on kaupassa käynti jos ei minua tunneta.